Universaaliudesta vastikkeellisuuteen ja syyperustaisuuteen: toimeentulotuelta leipäjonoon 

Poimintoja ja pohdintoja  aikuissosiaalityön päiviltä Kokkalasta 

Vähävaraisten sosiaalihuollon palveluja sekä tukia tarvitsevien ihmisten, perheiden ja yhteisöjen asema on oleellisesti muuttumassa. Muutoksia on tulossa tukien ja palvelujen rahoitukseen leikkausten kautta. Lisäksi lainsäädäntöä uudistetaan. Palvelujen ja tuentarpeen arvolähtökohdat ovatkin muuntumassa pikkuhiljaa universaaleista oikeuksista selkeästi syyperustaisuuteen ja vastikkeellisuuteen. Kysymyksessä ei ole pelkästään sosiaaliturvaan ja palveluihin liittyvät muutokset, vaan laajempi yhteiskunnallinen suunnanmuutos, jossa  universaaliudelle ja sen rinnalla selektiivisyydelle perustuneesta hyvinvointivaltiosta siirrytään selkeästi kohti tarve- ja syyperustaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Olemme samalla siirtymässä hyvää vauhtia pois Pohjoismaisesta hyvinvointivaltion mallista lähemmäs Anglo-Amerikkalaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia. 

Blogini perustuu toukokuussa Kokkolassa järjestettyjen aikuissosiaalityönpäivien pääpuheenvuoroista tekemiini muistiinpanoihin. Erityisesti käytän tässä työelämäprofessori YTT Minna Kivipellon puheenvuorosta ja sitä seuranneista keskusteluista tekemiäni merkintöjä. Kivipelto toimii  Jyväskylän yliopistossa ja hänen puheenvuoronsa otsikko oli ”Aikuissosiaalityö muuttuvassa toimintaympäristössä”. Aikuissosiaalityönpäivät on ollut vuosittain järjestettävä sosiaalialan ammattilaisten ja asiantuntijoiden foorumi. Päivien vastuullisina järjestäjinä toimivat  Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA/Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue sekä Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soite. 

Yleistuesta vastikkeellinen ja syyperustainen 

Kivipelto valaisi puheenvuorossaan muun muassa sitä, miten nyt suunnitteilla oleva, aikaisempia tukia ja etuuksia  korvaava yleistuki asettuu aikuissosiaalityön kentälle ja miten se voisi näyttäytyä aikuissosiaalityössä. Näihin päiviin saakka viimesijainen taloudellisen tuen lähde ja turva on ollut toimeentulotuki. Toimeentulotuki on myönnetty laskennallisesti käytettävissä olevien tulojen ja hyväksyttävien menojen perusteella.  

Jatkossa tämä universaalius olisi poistumassa, ja toimeentulotuen korvaavan yleistuen edellytyksenä tulee mahdollisesti olemaan vielä erillinen syy. Lisäksi toimeentulotuen vastikkeellisuus tulisi selkeästi vahvistumaan. Eli, saadakseen viimesijaista tukea tuen saajalta edellytetään aktivoitumista ja osallistumista esimerkiksi työelämään, kuntoutukseen tai hanttihommiin. Tämä uudistus on nyt siis parhaillaan valmisteilla ja kulkee nimellä yleistuki. Se on valmisteilla vuodet 2024 – 2027. 

Yleistukea haettaisiin yhdellä hakemuksella hieman perustulotyyppisesti. Kuitenkin yleistuki eroaa perustulosta juuri sen vastikkeellisuuden ja syyperustaisuuden kautta. Aikuissosiaalityön asiantuntijat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toki tuntevat asiakkaiden tilanteen ja arjen. Kaikilta asiakkailta ei voi edellyttää vastikkeellisuutta ihan johtuen jo elämäntilanteesta, elämänhistoriasta, rapautuneesta toimijuudesta ja sosiaalisen toimintakyvyn rajoituksista. Osa asiakkaistahan pyrkii pelkästään selviytymään päivästä toiseen, ja vastikkeena toimivan aktivoitumisen, työelämään tai koulutukseen sijoittumisen vaatimus on näissä tilanteissa kohtuuton.  

Lisäksi on hyvinkin mahdollista, että kun eri tukia suunnitellaan yhdistettäväksi yhdeksi yleistueksi, keskenään suuremmat tuet pienevät yhteismitallisuuteen vedoten. Sosiaalityön päivillä korostuikin vaatimus siitä, että yleistukea suunnittelevalta ja sosiaalihuollon palveluja rahoituksen kautta kaventavilta päättäjiltä  edellytettäisiin ymmärrystä siitä, millaista arkea niukalla toimeentulolla ja kapealla sosiaalisella toimintakyvyllä  eletään ja miten nämä heikennykset arjessa näyttäytyvät.  

Aikuissosiaalityön asiantuntijat avainasemassa 

Aikuissosiaalityön asiantuntijat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat ovatkin tärkeässä asemassa välittämässä tietoa siitä, mikä sosiaalihuollon asiakkaiden arki todellisuudessa on. Mitä tarkoittaa vaihtoehdottomuus arjen valinnoissa ja  riippuvuus tuista ja palveluista. Mitä tarkoittaa köyhyyteen liittyvä häpeä ja stigma. Entä mitä tarkoittaa se, kun yhä useampi tipahtaa aivan tavallisesta arjesta palvelujen ja tukien piiriin esimerkiksi kriisin, sairastumisen tai toimintakyvyn muutosten myötä. Entä jos ei ole saatavilla apua, tai apua ei osata etsiä, pyytää eikä hakea.  

Vastikkeellisuus, syyperustaisuus ja se, että kaikkien tukien ja palveluiden on johdettava aktivoitumiseen työelämässä tai koulutuksen piirissä ei vain ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa mahdollista. Se, ettei kykene eikä jaksa, ei saa johtaa leimaamiseen,  kokemukseen ihmisarvon menettämisestä,  syyllisyyteen ja häpeään, eikä etuuden tai palvelun menettämiseen ja syvenevään syrjäytymiseen. Tässä riittääkin viestin viemistä yhteiskunnan eri toimijoille, ja se on  aikuissosiaalityön ja sosiaaliohjauksen suuri ja tärkeä tehtävä muuttuvassa toimintaympäristössä.  

STM:n yleistukiuudistuksesta voi lukea lisää linkistä: Yleistuki – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi) 

Tarja Tapio, YTT 
HOP-hankkeen koordinaattori ja sosiaalialan yliopettaja
yliopettaja  hyvinvointi ja kulttuuri -osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu